Veijo Meri syntyi 31.12.1928 Viipurissa. Hän kirjoitti Ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1948, opiskeli historiaa yliopistossa, toimi Otavan kustannusvirkailijana vuosina 1957-59 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Meri toimi taiteilijaprofessorina vuosina 1975-80 ja Suomen Kirjallisuuden liiton puheenjohtajana vuodesta 1988 lähtien.

Veijo Meri on oman sukupolvensa tunnetuimpia Suomalaisia kirjailijoita. Hänen kirjojaan on käännetty kahdellekymmenelleyhdelle eri kielelle. Hän on tullut tunnetuksi sota-aiheiden kuvaajana. Ensisijaista hänen teoksissaan on kuitenkin ihmiskuvaus.

Meri on, ehkä selvimmin kuin kukaan muu suomalaiskirjailija, noudattanut omaa linjaansa ja aloittanut tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka on vienyt hänet kauaksi perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Hänen tuotantonsa on laaja ja käsittää romaanien lisäksi myös novelleja, kuunnelmia, runoja, esseitä ja tutkielmia. Meri on myös kääntänyt mm. Villonin Testamentin, Strindbergin mestari Olavin ja Shakespearen Hamletin.

Meri on kirjoittanut runoelmansa Runoilijan kuoleman pohjalta libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3.7.1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.

Veijo Meri vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18.5.1990. Tasavallan presidentti nimitti Veijo Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998.

Veijo Meren teokset:

Ettei maa viheriöisi, 1954, novelleja, uusi laitos 1989
Manillaköysi, 1957, romaani
Irralliset, 1959, romaani
Vuoden 1918 tapahtumat, 1960, romaani
Sujut, 1961, romaani
Tilanteita, 1962, novelleja
Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä, 1962, kokoomateos
Peiliin piirretty nainen, 1963, romaani (Parasta kotimaista -sarjassa 1988)
Stipendiaatti, 1963, novelli
Tukikohta, 1964, romaani
Novellit, 1965
Everstin autonkuljettaja, 1966, romaani
Veijo Meren sotaromaanit 1-2, 1966
Yhden yön tarinat, 1967, romaani
Kaksitoista artikkelia, 1967, esseitä
Suku, 1968, romaani, uusi laitos 1998
Veijo Meren romaanit 1, 1968, romaanit
Sata metriä korkeat kirjaimet, 1969, novelleja
Valitut teokset, 1969
Kersantin poika, 1971, romaani
Morsiamen sisar ja muita novelleja, 1972
Leiri, 1972, novelleja
Aleksis Stenvallin elämä, 1973, tutkielma
Kuviteltu kuolema, 1974, esseitä
Keskeiset teokset 1-4, 1975
Mielen lähtölaskenta, 1976, runoja
Toinen sydän, 1978, runoja
Goethen tammi, 1978, esseitä
Valitut novellit, 1979, novellikokoelma
Jääkiekkoilijan kesä, 1980, romaani
Ylimpänä pieni höyhen, 1980, runoja
Tuusulan rantatie, 1981, tutkielma
Sanojen synty, 1982, etymologinen sanakirja
Elon saarel tääl, Aleksis Kiven taustoja, 1984
Novellit, 1985
Runoilijan kuolema, 1985, runoelma
Julma prinsessa ja kosijat, 1986, esseet 1961-1986
Yhdessä ja yksin, 1986, kootut runot
Kevät kuin aamu, 1987, runoja
C. G. Mannerheim – Suomen Marsalkka, 1988
Tätä mieltä, 1989, esseitä ja monologeja
Lasiankeriaat, 1990, runoja
Kun, 1991, runoja
Amleth ja muita Hamleteja, 1992, esseitä
Maassa taivaan saranat – Suomalaisten historia vuoteen 1814, 1993
Huonot tiet, hyvät hevoset – Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870, 1994
Ei tule vaivatta vapaus – Suomi 1870-1920, 1995
Suurta olla pieni kansa – Itsenäinen Suomi 1920-1940, 1996

Palkinnot:

Kirjallisuuden valtionpalkinto 1958, 1961, 1962, 1964, 1969, 1974, 1976
Sillanpää-palkinto 1963
Bergbom-palkinto 1966
Aleksis Kiven palkinto 1972
Otavan juhlavuoden kunniapalkinto 1980
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1973 romaanista Kersantin poika
SKS:n Rosendahlin draamapalkinto 1966
Yleisradion kuunnelmapalkinto 1964
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1995
Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto 1996
Ruotsin huumoriliiton palkinto 1997

Muu tuotanto:

Suomen paras näyttelijä, 1964, kuunnelma
Vapaa iltapäivä, 1965, tv-dramatiikkaa
Sotamies Jokisen vihkiloma, 1965, näytelmä
Taksikuski, 1967, kuunnelma
Uhkapeli, 1968, näytelmä
Maaottelussa, 1969, kuunnelma
Kaupungin valtaus, 1969, tv-dramatiikkaa
Näytelmiä, 1970, näytelmiä
Nuorempi veli, 1970, näytelmä
Hyvää yötä, tohtori Bergbom, 1973, kuunnelma
Aleksis Kivi, 1974, näytelmä
Kaksi komediaa: Sano Oili vaan, Syksy 1939, 1978, kaksi näytelmää
Veitsi, libretto Paavo Heinisen säveltämään Veitsi-oopperaan (Runoelman Runoilijan kuolema pohjalta), kantaesitys 3.7.1989 Savonlinnan oopperajuhlilla
Rintala, Vääpeli Sadon tapaus Meren kirjoittamana kuunnelmana 12.2.90 Uusinta vuodelta 1973.
Olavi Paavolainen, 1990, dokumenttikuunnelma
Kirjoittanut osuuden Suurmiehen luonne teokseen Mannerheim Sotilas ja ihminen, Yliopistopaino 1992