Hyvä opettaja ja opiskelutoverit

Varmasti tässäkään luokassa kenellekään ei ole jäänyt tuntemattomaksi tämän päivän massaviestintäväline internet. Uskon tietoliikenneyhteyksien käytön tulleen jokaiselle enemmän tai vähemmän tutuksi myös sähköpostin myötä. Puheessani käsittelenkin tietoliikenneyhteyksien tarjontaa ja niiden hinnoittelua suomessa. Pääkohtana on kuitenkin se, miten suomen valtion tulisi mielestäni osallistua ja kantaa omalta osaltaan vastuuta kansalaisten tasapuolisesta kohtelusta tietoliikenneyhteyksien tarjonnassa ja hinnoittelussa.

Suomea mainostetaan ulkomailla -kuten kotimaassakin, teknologian ja viestinnän kärkimaana.
Tämä on suurilta osin totta, MUTTA kuten monet tutkimukset osoittavat on kehityksen suunta vahvasti muuttumassa. Kotitalouksien internetliittymien ranking listoilla EI Suomi OLE ENÄÄ ollenkaan niin ylhäällä kuin taannoin. TÄHÄN on osallisena tietenkin techno-kuplan puhkeaminen pörssissä, sekä alkuinnostuksen laantuminen käyttäjien saralla. Yhtenä suurena osatekijänä voidaan kuitenkin pitää tiettyjen tahojen tuudittaumista parin vuoden takaiseen tilaan jolloin Suomi TODELLA
KOMEILI tilastojen ja tutkimusten kärjessä.

Kotimaassa tietoliikenneoperaattorit, kuten valtio-omisteinen Sonera mainostavat viidenkymmenen euron kuukausimaksuisia laajakaistayhteyksiään reaaliaikaisen videokuvan välittämiseen kelpaavina. TÄMÄ PITÄÄ KYLLÄ OSITTAIN paikkansa, mutta kuvan ollessa muutaman neliösenttimetrin kokoinen alkaa mieli tehdä takaisin nopeamman ja helppokäyttöisemmän television ääreen, kun samalla voi vaihtaa vielä ikävän tuntuisen työtuolinkin pehmeään sohvaan.

MIKSI SIIS valtion vielä tarvitsisi tukea tällaista toimintaa eikä vain kehottaa kansaa pysymään sohvaperunoina?

Yksinkertaisesti SIKSI, että jollei jotain ala tapahtua on suurena vaarana että pieni Suomi tippuu niiden maiden kovaa kyytiä etenevästä tegnologia-kelkasta, joissa liikkuva kuva kulkee jo langattomasti matkapuhelinten välityksellä!

Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa asutuskeskuksissa tilanne on tietenkin suuremman ihmismassan vuoksi hieman parempi, muttei sielläkään esimerkillisen naapurimaamme Ruotsin kaltainen, jossa TODELLISEN laajakaistan saa syrjäisemmillekin seuduille vaivaisella KALJAKORIN hinnalla kuukaudessa!

En voi ymmärtää Suomen valtiota sen vältellessä kertainvestoinnilla hoituvaa ongelmaa, perustelemalla toimiaan (tai toimimattomuuttaan pikemminkin) kilpailun rajoittamisena.

Odotetaanko täällä siis kiltisti vain sitä, kun kymmenen vuoden kuluttua, tai jopa aikaisemminkin, teknologia-kelkan liu`uttua jo köyhään Afrikkaan, että köyhät kehitysmaatkin nauravat MEILLE; tämän päivän hyvinvointi -ja tietoyhteiskunta valtion kansalaisille?

Suomalaisen tietoliikennetekniikan tilasta ja sen hoitamisesta kertovat paljon myös valtaosaa Suomen tietoliikenne markkinoita hallitsevan Soneran julkisuudessa pyörineet sisäiset ja ulkoiset ongelmat.